7 kuntaa, 7 taideprojektia
Meidän maaseutumestat -hankkeessa maaseutualueiden nuoret osallistuivat työpajoihin, jossa visioitiin taidelähtöisin menetelmin uusia mahdollisuuksia ja muutosta kotikuntaan ammattitaiteilijan johdolla.
Kaikki lähti osallistujista: Mihin halutaan vaikuttaa, minkälainen teos siitä syntyy, kenelle sanoma viedään?
Nurmijärvi
Sun mieli -rapvideo
Nurmijärven Klaukkalassa toteutettiin Meidän maaseutumestat -hankkeen ensimmäinen työpajakokonaisuus. Yhteistyökumppanina oli nuorisotila Monikko. Projektin tiimoilta kokoonnuttiin 7 kertaa, joista kaksi oli etätapaamista. Projektin työpajoihin osallistui 7 3–18-vuotiasta. Osallistujat olivat osin eri henkilöitä eri kerroilla, mutta tulokseksi saatiin tärkeän viestin sisältävä rap-video mielenterveydestä. Taiteilija-ohjaajana toimi Heta Kuchka.
Ensimmäisellä kerralla nuorille kerrottiin Meidän maaseutumestat -hankkeesta ja vaikuttamisesta. Nuori yhteiskuntavaikuttaja Vilhelm Vähäsilta puhui nuorten eri vaikutusmahdollisuuksista.
Taiteellinen projekti aloitettiin happihyppelyllä kiertämällä Monikkkoa. Taiteilija-ohjaaja pysäytti ryhmän parin metrin välein osoittaen kädellä maisemaan kysyen: “Mitä tuolta suunnasta löytyy? Kun olet siellä, niin miltä sinusta tuntuu?” Nuorilla oli sekä yhteisiä että yksittäisiä muistoja paikoista:
- “Tuolla pelasin pienenä fudista, se oli kivaa”
- “Siellä on metsä, en ole ollut siellä pitkään aikaan”
- “Mulla on liikkatunneista traumoja, en tykkää luistella”
Sisällä jatkettiin keskustelua nuorten elinympäristöstä. Post it -lapuille kirjattiin asioita 1) siitä mikä mättää, 2) siitä mikä on hyvää sekä 3) toivomuksia liittyen tulevaan. Sen jälkeen jokainen kertoi, mikä on hänelle luontevin tapa ilmaista tuntemuksiaan. Kyselyn perusteella tuli aavistus teoksesta, johon sävelletään ja sanoitetaan musiikkia, jota kuvittavat piirustukset ja maalaukset. Seuraavalle kerralle sovittiin kävelyretki sekä nuorten lempi- että inhokkipaikkoihin. Paikkoja dokumentoitaisiin valo- tai videokuvaamalla
Toisella kerralla puolet osallistujista oli uusia. Sen vuoksi tehtiin uusi ryhmäytymistehtävä. Siinä kuvailtiin piirtäen tai kirjoittaen työparin sellaisia ominaisuuksia, jotka tukevat yhteistä päämäärää. Uusille osallistujille esiteltiin edellisen kerran ideoita. Nuoret päättivät edistää ideaa musiikkivideosta. Osa alkoi kirjoittaa lyriikoita, osa piirsi ja maalasi niihin pohjautuvia tunnelmia. Loppujen lopuksi päädyttiin jättämään piirustukset ja maalaukset pois ja videokuvata koko teos. Kappaleen sanat ja rakenne saatiin melkein valmiiksi. Ennätettiin tehdä myös harjoitusnauhoitukset ja aloittaa varsinaiset kuvaukset. Lopuksi sovittiin seuraavat askeleet.
Kolmannella, taiteilija-ohjaajan kanssa viimeisellä kerralla saatiin valmiiksi rapin säkeistöt ja kertosäe sekä kuvattua videon materiaalit. Teos koottiin valmiiksi taiteilija-ohjaajan neuvoessa etänä.
Editoinnissa ja lopputekstien liittämisessä oli mukana teknisen osaamisen ammattilainen. Hänen kanssaan työskenneltiin kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla 6 tuntia ja toisella kerralla 5 tuntia. Teknisten ongelmien vuoksi viimeiset lopputekstit saatiin vietyä videoon vasta syksyllä. Videon ensi- iltaa juhlittiin nuorten toiveesta vain tekijöiden, taiteilija-ohjaajan ja hankkeen koordinaattorin kanssa. Tapaaminen oli etänä.
Tiedote projektista ja linkki videoon lähetettiin Nurmijärven kaupungin päättäjille ja virkahenkilöille.
Vantaan Kivistö
K. Arpan kuumin -talkshow videoteos
Vantaalla tehtiin yhteistyötä Vantaan Seutulassa toimivan partiolippukunta Kartanopartio Karpan kanssa. Projektiin osallistui 5 nuorta, jotka olivat iältään 17-18-vuotiaita. Taiteilija-ohjaajana toimi Heta Kuchka. Ryhmä työskenteli projektin parissa viisi kertaa lippukunnan tiloissa.
Ensimmäisellä kerralla hankekoordinaattori kertoi hankkeesta. Nuori yhteiskuntavaikuttaja Lea Lintula puhui vaikuttamisesta ja teetti nuorilla tehtävän, jossa he vastasivat kirjallisesti kysymyksiin: “Mihin saat vaikuttaa elämässäsi? Miten vaikutat ympäristöösi tällä hetkellä?” Vastauksiksi tuli: “Koko perhe syö kasvisruokaa, koska olen kasvissyöjä.” “Vaikutan perheen kulutusvalintoihin.” “Keskustelemme nuorten asioista.” Nuoria pyydettiin myös miettimään sitä, mihin he halusivat vaikuttaa tulevaisuudessa. Nuoret nostivat esiin natsit, jotka levittävät ihmisoikeuksia loukkaavia tarroja, homofobian ja translain.
Taiteilija viritti nuoria taiteelliseen työskentelyyn puhumalla omien taideprojektiensa kautta prosessin tärkeydestä taiteen tekemisessä, itsensä likoon laittamisesta pistämisestä ja uskaltautumisesta tehdä itselle uusia asioita. Hän puhui myös yhteisöllisyydestä taiteen tekemisessä ja kokemisessa. Hän korosti kuinka tekemisen ja kokemisen jakaminen saa aikaan positiivisen sosiaalisen lumipalloilmiön.
Nuorilta hän kysyi, millä välineellä tai tavoin he ilmaisevat itseään luontevimmin. Vastauksina olivat soittaminen, kirjoittaminen, maalaaminen ja piirtäminen. Teosideoiksi nousivat uutiset tai uutisvihkonen, jolla haluttaisiin vaikuttaa nuoriin tuleviin äänestäjiin. Nämä ajatukset jäivät muhimaan seuraavaa kertaa varten.
Toisella kerralla teoksen muodoksi valikoitui videoteos, uutiset tai fiktiivinen keskusteluohjelma, jonka sisältö koostuu ryhmälle tärkeistä aiheista, kuten äänestämisen tärkeyden korostamisesta nuorille. Ryhmän nuoria puhutti myös erityisesti ajankohtainen translaki. Heistä tuntui käsittämättömältä, että on ihmisiä, jotka pelkäävät erilaisuutta eivätkä ole suvaitsevaisia. He halusivat puolustaa translain uudistusta ja kokivat, että positiiviseen muutokseen tarvitaan lisää aktiivisesti äänestäviä nuoria.
Keskusteluohjelman hahmoiksi ideoitiin kapeakatseista aikuista edustava Matti sekä nuori Jesse, joka ei vielä ole aktivoitunut äänestäjänä. Ryhmän sisällä jaettiin tehtävät: yksi on videolla juontaja, yksi kuvaa ja näyttelee, yksi editoi ja yksi suunnittelee ja toteuttaa äänimaiseman.
Kolmanteen työskentelykertaan, jolloin video kuvattiin, nuoret olivat valmistautuneet huolella. He toivat mukanaan tarpeistoa useampaa hahmoa ajatellen ja jopa sähkökitaran, jolla suunniteltiin “talk shown” tunnari ja välimelodiat eri esiintyjiä varten. Taiteilija-ohjaaja oli tuonut mukanaan järjestelmäkameran ja jalustan. Nuoret saivat kokeilla kuvaamista ja valaistusta. Nuorilla oli mukanaan läppäri, jolla he käyttivät After effects -ohjelmaa.
Vaikka käytössä ollut kaksi tuntia oli todella lyhyt luovan projektin toteuttamiseen, ehti ryhmä edistää videon roolijakoa, repliikkien ja käsikirjoituksen kirjoittamista, äänimaisemaa sekä opetella kameratekniikkaa ja esiintymisvarmuutta. Lisäksi kuvattiin alkujuonto ja ensimmäinen haastattelu, mutta valaistuksessa oli vielä parannettavaa. Tehty materiaali vietiin pilvipalveluun (Google Drive), jossa kaikilla oli mahdollisuus kommentoida ja fiilistellä yhdessä seuraavaa kertaa varten.
Neljännellä kerralla Talk show-video päästiin kuvaamaan lippukunnan naapurissa olevaan kartanoon. Nuoret saivat valita taustan ja lavastaa videon kartanon huonekaluilla. Valaistus luotiin taiteilija-ohjaajan tuomalla elokuvavalaisimella. Nuoret suunittelivat kohtaukset ja taiteilija-ohjaajan kanssa pohdittiin hahmojen tarinallinen kehitys.
Nuorista yksi esitti haastattelijaa ja kaksi talk shown vieraita Mattia ja Jesseä. Kameraa saivat operoida vuorotellen kaikki, jotka halusivat. Järjestelmäkameran lisäksi kuvattiin aina myös puhelimella. Yksi nuorista nauhoitti äänen erikseen. Taiteilija-ohjaaja toimi ohjaajana eli piti kokonaisuuden koossa. Partion kololla oli pikkujouluista jääneitä pipareita, joten kuvauksissa oli catering kuten leffakuvauksissa pitääkin olla. Kuvaukset sujuivat hyvin ja haluttu materiaali saatiin kasaan. Kuvatut videot siirrettiin yhden nuoren tietokoneelle. Yksi nuorista lupasi nauhoittaa seuraavalle kerralle äänimateriaalia kitarallaan. Hänellä oli jo talk shown tunnari mielessään.
Viimeisellä työskentelykerralla paikalla oli kaksi nuorta. Aluksi hankkeen koordinaattori keskusteli nuorten kanssa etäyhteydellä videon sisällöstä, sen kohderyhmästä ja siitä, kenelle he haluaisivat videota näytettävän. Työskentelyn varsinainen tavoite oli saada koottua materiaali valmiiksi teokseksi. Nuorista kumpikin sai harjoitella editoimista taiteilija-ohjaajan koneella. Toinen heistä suunnitteli ja toteutti videon animoidut grafiikat ja lopputekstit sekä lisäsi videoon tuotantoon osallistuneiden organisaatioiden logot. Videon materiaalit saatiin editointiohjelman aikajanalle. Taiteilija-ohjaajalle jäi vielä grafiikoiden ja äänien lisääminen videoon.
Valmis video julkaistiin Nuori Taiteen Instagramissa ja YouTubessa 2.2.2023 heti sen jälkeen, kun eduskunta oli käsitellyt translakia. Tiedote projektista ja linkki videoon lähetettiin Vantaan päättäjille ja nuorisosta ja kulttuurista vastaaville virkahenkilöille.
Tuusula
“Älä ole tyhmä, hanki aivot” -TikTok-video
Tuusulassa yhteistyökumppanina oli partiolippukunta Kellokontiot. Projektissa oli mukana oli 4-11 nuorta. He olivat iältään 7-16-vuotiaita. Projektia tehtiin neljällä kerralla noin kaksi tuntia kerrallaan. Taiteilija-ohjaajana oli Riina Salmi.
Ensimmäisellä kerralla paikalla oli 8 nuorta, yksi vanhempi partiolainen sekä kaksi aikuista ryhmän vetäjää. Aluksi osallistujille kerrottiin hankkeesta. Nuori yhteiskuntavaikuttaja Lea Lintula puhui nuorten kanssa vaikuttamisesta. Työskentely taiteilijan kanssa aloitettiin käymällä pienryhmissä läpi asuinalueen hyviä ja huonoja puolia sekä asioita, joita sinne haluttiin lisää. Nuorten mielipiteiden ja ideoiden pohjalta kartoitettiin aihetta, johon kaikki nuoret halusivat vaikuttaa. Lopputulos oli, että “alueella on liikaa tyhmiä ihmisiä”. Nuoret kertoivat, kuinka asuinalueella ammuskellaan, nuorille huudellaan ja heitä jopa ahdistellaan seksuaalisesti. Eräs nuori kertoi, että häntä oli uhattu haulikolla asunnosta, johon tämä oli mennyt myymään keksejä.
Toisella kerralla paikalla oli neljä nuorta sekä yksi aikuinen ryhmänvetäjä. Kuulumisten vaihdon jälkeen mietittiin yhdessä, mitä lähdetään tekemään ja miksi. “Alueella on liikaa tyhmiä ihmisiä” -aihe haki aluksi suuntaa. Nuoret halusivat, että nämä tyhmät muuttaisivat pois. Päädyttiin kuitenkin pohtimaan, olisiko parempi saada tyhmät ihmiset ajattelemaan eli käyttämään aivojaan?
Teos lähti muotoutumaan yhden nuoren ideasta myyjäisistä, jonne alueen tyhmät ihmiset voisivat tuoda aseensa ja vaihdossa heille annettaisiin aivot. Lopulta nuoret päätyivät luomaan keko_art nimisen TikTok käyttäjän, jonka tilille tehdään video. Videossa henkilö uhkaa aseella toista henkilöä. Tämä toinen henkilö ottaakin aseen ja antaa aivot tilalle. Videota varten nuoret muovailivat muovailumassasta pienet aivot ja taittelivat paperista aseen. Lyhyt video näyteltiin ja siihen editoitiin emojeja tehosteiksi.
Seuraavalla kerralla taiteilija-ohjaaja ei ollut mukana, vaan nuoret työstivät keskenään videon loppuun lisäämällä ääntä ja kuvaa kirkastaakseen viestiä.
Viimeisellä kerralla mukana oli 10 nuorta, kaksi vanhempaa partiolaista, kaksi aikuista ryhmän vetäjää sekä taiteilija-ohjaaja ja hankekoordinaattori. Partiokerta aloitettiin vanhempien partiolaisten vetämällä leikillä. Koska paikalla oli nuoria, joita hankekoordinaattori ja taiteilija-ohjaaja eivät olleet vielä tavanneet, he esittelivät itsensä ja hankkeen. TikTok -video julkaistiin keko_art TikTok tilille ja se katsottiin videotykin välityksellä valkokankaalta herkkuja syöden. Koordinaattori ja taiteilija-ohjaaja johdattivat keskustelua siihen, mitä nuoret haluavat videollaan sanoa. Pohdittiin myös paikkoja, jonne nuoret toivoivat tietoa videosta lähetettävän. Viesti, joka haluttiin välittää, oli: “Älä ole tyhmä, hanki aivot”. Nuorten kanssa tehtiin myös teksti Nuori Taiteen Instagram-postaukseen, jossa video esiteltiin.
Riihimäki
Tekstiiligraffiti ankeutta vastaan
Riihimäellä yhteistyökumppanina oli Hyrian valmennusryhmä. Projektiin osallistui 13 nuorta. Iältään he olivat 18-28-vuotiaita. Ryhmän kanssa työskenneltiin 4 kertaa. Taiteilija-ohjaajana oli Riina Salmi.
Ensimmäisellä kerralla nuorten kanssa olivat hankekoordinaattori ja yhteiskuntavaikuttaja-aktisvisti Theo Levlin. Nuorille kerrottiin hankkeesta ja tutustutettiin vaikuttamiseen. Nuorten fiiliksiä ja näkemyksiä tunnusteltiin pyytämällä heitä asettumaan janoilla paikkaan, joka kuvasi 1) onko päivän fiilis hyvä vai huono, 2) haluaako tehdä asioita yksin vai yhdessä ja 3) näkemystä siitä, onko maailman tulevaisuus optimistinen eli asioita voidaan muuttaa vai pessimistinen eli mikään ei tule muuttumaan.
Katsottuaan YouTubesta First Follower-videon sekä erilaisia vaikuttamiskampanjoita nuoret miettivät, millaisia konkreettisia tekoja niissä käytettiin vaikuttamisen välineenä. Näitä olivat some-viestit, tietoon perehtyminen ja lakialoitteen kirjoittaminen, videon tekeminen ja lataaminen YouTubeen. Nuorille tähdennettiin, että heidän projektinsa ei tarvitse tavoitella suurta muutosta, vaan pienikin muutos lähiympäristössä on voitto. ”Local is global.”
Nuoria pyydettiin miettimään: Mihin haluaisit vaikuttaa? Mikä asia olisi itsellesi tärkeä? Mikä on siistiä ja hienoa omassa asuinympäristössäsi? Mikä tai mitkä asiat v*tuttaa omassa asuinympäristössäsi? Mitä haluaisit lisää omaan asuinympäristöösi?
Esille tulleita aihepiirejä koottiin yhteen ja lajiteltiin. Niistä valittiin sellaiset, joihin olisi helpointa lähteä vaikuttamaan. Esille nousivat:
- tapahtuma
- värejä, taidetta, graffiteja
- roskaamisen vähentäminen
- peilejä risteyksiin liikenne onnettomuuksia rajoittamaan
- lisää penkkejä ja taukopaikkoja julkiseen tilaan
- päihteetön kohtaamispaikka, missä ei tarvitse ostaa mitään
Seuraavalle kerralle nuoria pyydettiin miettimään, millä tavalla näihin voisi vaikuttaa.
Toisella työskentelykerralla tehtiin töitä taiteilija-ohjaajan kanssa. Työskentely aloitettiin käymällä läpi edellisellä kerralla listattuja asioita. Nuorilta itseltään ei tullut konkreettisia teosehdotuksia. Koska nuoret olivat puhuneet marraskuun harmaudesta kaupungissa, taiteilija-ohjaaja ehdotti, että vietäisiin taidetta ja väriä harmaaseen kaupunkikuvaan. Eräs nuori ehdotti ison muraalin tekemistä Peltosaaren kaupunginosaan. Ikävä kyllä hankkeessa eivät resurssit riittäneet sen toteuttamiseen. Taiteilija-ohjaaja ehdotti toteutuskelpoisempaa taidemuotoa: tekstiiligraffitia. Tämä sai kannatusta. Päätettiin tehdä tekstiiligraffiti Peltosaaren siltaan. Siltaan, josta liian moni nuori on hypännyt junan alle.
Graffitin ajateltiin tuovan iloa, väriä ja toivoa. Sen myös toivottiin toimivan muistutuksena elämän valitsemisesta niille, jotka harkitsevat päiviensä päättämistä junan alle hyppäämällä. Keskustelua syntyi myös siitä, kun yksi Hyrian valmentajista kertoi, että veturinkuljettajien kesken puhutaan siitä, ettei yksikään kuljettaja selviä urallaan ilman junan alle hyppäävää ihmistä. Kyse on koko maata ja maailmaa koskevasta ilmiöstä. Nuoret halusivat teoksellaan ottaa kantaa nuorten mielenterveyspalveluihin tehtäviin leikkauksiin ja siihen, kuinka tärkeää on pysyä elossa.
Ryhmä kävi katsomassa teoksen paikkaa. Siltaa on hyppyjen vuoksi korotettu verkkoaidalla. Todettiin, että tekstiiligraffitin saa hienosti toteutettua siihen. Nuorten kanssa katsottiin vielä kuvia tekstiiligraffiteista ja mietittiin teokseen iloa, jaksamista ja voimaa tuovia aiheita. Esiin nousivat luonto, taide, ystävyys, musiikki, perhe, kukat, kissat, galaksi, tilkkutäkki, rakkaus, ihmiset ja kuplat.
Ennen kuin teos saatiin toteutettua, hankekoordinaattori selvitti lupa-asioita. Hyrian valmentajat hankkivat materiaalisponsorin. Teoksen materiaaleina olivat matonkuteet ja kangas sekä nippusiteet.
Kolmas kerta meni tekstiilimateriaalin työstämisen parissa. Kankaista revittiin matonkudetta, suunniteltiin teoksia ja käytiin tekniikoita läpi. Tekemistä ei haitannut ettei kenelläkään – ei edes taiteilija-ohjaajalla – ollut kokemusta tekstiiligraffitin tekemisestä. Nuoret tekivät sillan verkkoaitaan teoksia yksin ja pareittain. Tekemisessä oli huomioitava, ettei teoksista saa otetta eikä niitä saa tuhottua. Tärkeää oli myös pitää huoli, ettei teoksen vuoksi synny sillalle roskaa. Valmista teosta katseltiin kauempaa ja keskusteltiin siitä, miltä se näytti. Lopuksi listattiin yhdessä toimijoita ja ryhmiä, joita kutsuttaisiin teoksen julkistamistilaisuuteen.
Neljännellä kokoontumiskerralla viimeisteltiin ja julkaistiin Tekstiiligraffitti ankeutta vastaan -teos.
Teoksen viereen kiinnitettiin kyltti, jossa oli tietoa teoksesta ja hankkeesta. Julkistamistilaisuudessa oli paikalla yhteensä 28 ihmistä. Puheita pitivät hankekoordinaattori, taiteilija-ohjaaja sekä hankkeen taustalla olevan organisaation toiminnanjohtaja. Lisäksi yksi nuorista kertoi omasta teoksestaan. Ilahduttavaa vakavan asian äärellä oli, että paikalla oli kymmenkunta VR:n työntekijää kuten veturinkuljettajia ja Riihimäen valtuuston edustaja.
Hausjärvi
Unelmapaikka-taidenäyttely
Hausjärvellä yhteistyökumppanina oli kunnan kirjasto. Nuoret työpajaan löydettiin yläkoulun ja lukion kautta. Työpajaan osallistui 7 14-18-vuotiasta. Taiteilija-ohjaajana oli Riina Salmi.
Ryhmä kokoontui kolme kertaa.
Ensimmäisellä kerralla hankekoordinaattori kertoi nuorille Meidän maaseutumestat -hankkeesta ja nuori yhteiskuntavaikuttaja Lea Lintula veti keskustelua vaikuttamisesta ja kertoi Elokapinan toiminnasta, jossa hän on mukana.
Työskentely taiteilija-ohjaajan kanssa aloitettiin keskustelemalla pienryhmässä ja kirjaamalla ylös ajatuksia siitä, mikä on omassa asuinympäristössä 1) hyvää ja mitä olisi kiva saada lisää, 2) huonoa ja ärsyttää sekä 3) mitä puutuu ja haluttaisiin lisää. Ajatusten pohjalta kirkastui visio nuorten unelmapaikoista, jotka esitellään muille nuorille ja päättäjille kirjastossa olevan taidenäyttelyn muodossa.
Toisella työpajakerralla valittiin edellisen kerran ideoista teosten aiheet sekä tekniikka ja työskentelytavat. Näyttelykokonaisuuteen valikoitui kolme pienoismallia ja vesiväriteos sekä tekstiilistä ja kartonigsta valmistettu teos. Nuoret kirjoittivat lyhyet taustoitukset teosten yhteyteen. Lisäksi kaksi nuorta lupautui kertomaan projektista ja teoksista näyttelyn avajaisissa.
Viimeinen tapaamiskerta oli Hausjärven kirjastossa. Nuoret ja taiteilija-ohjaaja rakensivat näyttelyn ja laittoivat esille tarjoilut, jotka oli sponsoroinut paikallinen S-market. Ennen näyttelyn avajaisia kunnan sivistysjohtaja kävi perehtymässä näyttelyyn ja jututtamassa nuoria. Avajaisissa oli paikalla Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiön toiminnanjohtaja, joka kertoi hankkeesta laajemmin, EMO ry.:n puheenjohtaja, kunnanjohtaja, nuorisopalvelujen ja kirjaston henkilöstöä, koulujen opettajia sekä vanhempia. Näyttely oli esillä kirjastossa kesän ajan.
Hyvinkää
Chillaa vähän -graffiti
Hyvinkäällä projekti toteutettiin Lemmilän koulussa. Mukana oli 10 koulun oppilasta. He olivat iältään 12 -16-vuotiaita. Ryhmän kanssa tavattiin kuusi kertaa. Taiteilija-ohjaajana oli Heta Kuchka.
Ennen varsinaista työskentelyä taiteilija-ohjaaja kävi tutustumassa kouluun, sen henkilökuntaan ja oppilaisiin.
Ensimmäisellä työskentelykerralla nuori yhteiskuntavaikuttaja Theo Levlin piti esitelmän vaikuttamisesta. Taiteilija-ohjaaja kertoi Nuori Taide -toiminnasta ja Meidän maaseutumestat -hankkeesta.
Taiteilija-ohjaajan omien taideprojektien kautta puhuttiin taideprosessista, motivaatiosta ja rohkeudesta sekä yhteisöllisyydestä ja yhteenkuuluvuudesta. Hän korosti, että taidetta voi tehdä myös yhdessä ja että kannattaa kokeilla asioita, joita ei vielä osaa.
Taiteilija-ohjaaja painotti nuorille, että joskus ja luultavasti myös heidän projektissaan prosessi on yhtä tärkeä kuin itse lopputulema. Myös ohjaajan on tärkeää joustaa suunnitelmista ja aikatauluista. Nuorten kanssa olennaista on läsnäolo ja kyky sopeutua yllättäviin tilanteisiin.
Toisella kerralla mietittiin lempipaikkoja. Työskentely aloitettiin katsomalla videoteos muusikkojen lempipaikoista. Sen jälkeen tehtiin lempipaikka-improvisaatioharjoitus, jossa mentiin silmät kiinni omassa mielessä omaan lempipaikkaan ja mietittiin vastauksia kysymyksiin: Miksi tämä paikka on rakas? Mitkä ominaisuudet siinä paikassa ovat tärkeitä? Sitten kirjoitettiin paikoista, joissa on turvallista olla oma itsensä ja joissa on rauha. Lista nuorille tärkeistä asioista kerättiin anonyymisti post it-lapulle.
Oman ajatuksen ja idean jakamista harjoiteltiin paritehtävässä, jossa toinen sulki silmänsä ja toinen ohjasi sanallisesti kuvaillen koko matkan omaan lempipaikkaan. Ohjeena oli reitin käyminen läpi aistien kautta: Mitä kuulemme tässä kohtaa? Mitä haistamme? Mitä tunnemme käsien ulottuvilla? Mitä näemme? Muu ryhmä toimi yleisönä.
Työskentelykerran lopuksi purettiin energiaa pihalla esimerkiksi pelaten korista, juosten, ja skeitaten. Koriskentällä hulinan keskellä jutellessa teoksen paikaksi valittiin koulun tontilta kohta, joka näkyy ohikulkeville autoille.
Kolmas kerta alkoi tilanteesta, jossa nuorten välillä oli eripuraa. Ryhmä jaettiin puoliksi. Toiset tekivät kirjoitustehtävän: Mitä sanoisit surevalle? Vastauksiksi saatiin mm. ”Kaikki järjestyy kyllä.” ”Älä huoli.” ”Sä et ole tyhmä, se toinen on!” Toisen ryhmän kanssa katsottiin taiteilijan videoteos Sano jotain kaunista, jossa erikieliset ihmiset sanovat katsojalle lohduttavia sanoja omalla äidinkielellään, ja keskusteltiin siitä.
Tunnelman levottomuutta purettiin nikkarointihommilla. Askaroidessa mietittiin sopivaa sanontaa tai tekstiä yhteiseen teokseen lähtökohtana viittaus tulevaan. Teoksen viesti syntyi, kun eräs nuorista tokaisi kiihtyneelle luokkatoverilleen “chillaa vähän!”. Oltiin yhtä mieltä siitä, että se toimii tienvarressa hyvänä muistutuksena autoilijoille ja pyöräilijöille hiljentää vauhtia, mutta myös kaikkia muita näkemään asiat positiivisessa valossa.
Neljännellä kerralla katsottiin inspiraatioksi erilaisia suomalaisia ja kansainvälisiä kuvia ja videoita muraaleista, graffiteista ja eri taiteilijoista. Kukin nuori sai tehtäväksi suunnitella CHILLAA VÄHÄN tekstistä yhden kirjaimen. Kun kirjaimet oli suunniteltu, vietiin vanerit pihalle ja aloitettiin maalaaminen. Kukin hahmotteli oman kirjaimensa levyille ja maalasi sen spraymaaleilla. Maalatessa sekä keskityttiin että huidottiin väreillä vapaasti luvan kanssa. Se toi onnistumisen kokemuksia. Ohjaajalle huudahdettiin innostuneena: “kato mitä mä tein!”
Viimeisellä kerralla oli ohjelmassa teoksen julkistaminen. Koulun tontilla olevan ulkorakennuksen seinään kiinnitetystä työstä otettiin kuvia tekijöiden kanssa, skoolattiin Pommacilla ja pidettiin pienet puheet. Paikalla oli myös paikallislehti.
Loppi
Taideteos nuorisotalon tilaan
Lopella tehtiin yhteistyötä nuorisopalvelujen kanssa. Päädyttiin siihen, että projektissa nuorisotalolla käyvät nuoret saavat sisustaa ja maalata yhden nuorisotalon tilan mieleisekseen. Projektiin ei ollut valmista ryhmää, vaan siihen sai osallistua kuka tahansa nuorisotalolla olevista nuorista. Taiteilija-ohjaajana toimi Heta Kuchka.
Ensimmäisellä kerralla paikalla oli 11 nuorta ja kolme nuoriso-ohjaajaa. Nuoret olivat iältään 12-15-vuotiaita. Taiteilija-ohjaaja jutteli nuorten kanssa siitä, mitä vaikuttaminen tarkoittaa ja mitä se voisi tarkoittaa heille. Mihin koet vaikuttavasi nyt? Mihin haluaisit vaikuttaa tulevaisuudessa? Toiseksi juteltiin taiteen tekemisestä. Mitä on olla taiteilija? Mitä taiteilijat tekevät ja miksi? Millaista on tehdä taiteilijan työtä? Taiteilija-ohjaaja kertoi, että työ on monipuolista, siinä tutustuu kivoihin tyyppeihin ja pitää laittaa itsensä likoon. Taiteilija näytti omia teoksiaan ja kertoi niistä. Sen jälkeen mentiin tilaan, jossa projekti tultaisiin tekemään ja alettiin ideoida. Koska hankkeessa on kyse oman elämän pohdinnasta ja vaikuttamisesta omaan asuinpaikkaan, ohjaaja kehoitti katsomaan ulos ikkunasta avautuvaa näkymää. Voisiko ulkomaailman tuoda sisälle? Nuoret keräsivät kuvia lempi-, unelma- tai tulevaisuutensa toivepaikoista.
Nuoret miettivät elementtejä tilan kattoon sekä monenlaisia ideoita seinälle:
- galleriaseinä, joka olisi ikään kuin vieraskirja
- seinä, jossa voisi kuvin ja sanoin lähettää terkkuja muille ja kysyä Mitä sulle kuuluu tänään?
- maalauksia ikkunoista, joista näkyy mielen- ja mielikuvitusmaisemia tai ulkomaailma sisällä
- muotokuvia kehyksissä, valokuvia kasvoista, peilejä seinällä
- ihmiskehon ääriviivoja
- “Window of opportunity” eli miten kommentoida omaa asuinympäristöään
Sisällölliseksi ajatukseksi ehdotettiin jotain rohkaisevaa ja kehotusta katsoa ja nähdä mahdollisuudet tulevaisuuteen.
Nuorten kanssa pohdittiin myös, miten saada tilan teoksen viesti ulkomaailman tietoon? Ideoitiin visuaalista muutosta tai tekstiä, joka jatkuu seinältä seinälle ja joka kuvataan videolle ja julkaistaan Nuori Taiteen Instagramissa.
Hienoista ideoinneista huolimatta työpajakokonaisuuden toisella kerralla kukaan nuori ei innostunut toteuttamaan teosten tekemistä tilaan. Päädyttiin siihen, että nuorisotalolla jatketaan projektia omaan tahtiin. Taiteilijalta pyydetään apua tarvittaessa. Kun teos alkaa tuntua omalta, nuoret sitoutuvat sen tekemiseen.