Olipa matka!

Hyppäsin mukaan hankkeen liikkuvaan junaan maaliskuussa 2022. Projekti oli saanut rahoituspäätöksen tammikuun lopussa ja työhön oli ryhdytty helmikuussa. Edellinen tuottaja oli tehnyt jo ihanasti esivalmisteluja eli tyhjältä pöydältä ei tarvinnut aloittaa. Aloitin työt etsimällä lisää yhteistyötahoja, laatimalla yhteistyöehdotuskirjeen, lähettämällä reteästi 300+ sähköpostia ja viimeistelemällä visuaalisen ilmeen värit huippugraafikkomme kanssa. Ilmeestä tuli huippu ja sen viesti oli mitä halusinkin: Maaseutu on fresh.

Osallistujien näköinen projekti

Alusta lähtien minulle oli tärkeää, että työtäni ohjaa nuorten visio. Projektikoordinaattorina roolini oli mahdollistaa konkreettiset puitteet teosten toteuttamiseen. Lisäksi roolini oli saada nuorten teosten sanoma levitettyä mahdollisimman laajalle päättäjille ja muille alueen asukkaille ja toimijoille. Tämä tarkoitti lopulta:

• 862 tuntia töitä
• 210 työpajakohtaamista 11-28-vuotiaiden kanssa
• yli 150 lähetettyä Whatsapp-viestiä nuorten kanssa
• 96 järjestettyä matkaa
• 18 somepostausta, stooreja moninkertainen määrä
• 4 rekrytointia
• 4 videota
• 3 työpajaa, joilla oli 2 käynnistysyritystä
• 1 työpaja, joka toteutui suunnitellusti
• 1 työpaja, joka kesti lopulta yli puoli vuotta
• 1 työpaja, jolla oli 3 käynnistysyritystä
• 1 peruuntunut työpaja, jolla 5 käynnistysyritystä
• 1 sähköposti Suomen Tasavallan Presidentille
• 1 Instagram Live

Mistä oli kyse?

Meidän maaseutumestat -hanke syntyi pilottiprojektina EMO ry:n yhteydenoton kautta. Hankkeen tarkoitus oli luoda kulttuuria maaseudun nuorten kanssa ja antaa heille ääni Uudenmaan ja Kanta-Hämeen alueella. Koordinaattorina tämä konkreettisesti tarkoitti työpajojen järjestämisen lisäksi vaikuttamistyötä. Se oli tiedotteiden tekemistä sen perusteella, mihin nuoret halusivat vaikuttaa, päättäjien kontaktointia ja tiedotuksen responssin jakamista nuorille. Tämä oli yleensä se kohta prosessissa, kun osallistujat kokivat, että heidän teoksellaan ja sanomallaan oli vaikutusta. “Moikka! Teidän videolla on tähän asti 334 katselua ja se on myös lähetetty kaikille kunnan työntekijöille”, “Ai mitä?? Oikeesti? En mä ajatellu et kukaan kattois sitä”.

Työpajoissa nuoret päättivät yhdessä, mihin he halusivat vaikuttaa omalla alueellaan ja minkälaista taideteoksen he halusivat tehdä aiheesta. Prosessia ohjasi ammattitaiteilija. Ryhmissä vieraili myös nuori vaikuttaja, jonka kanssa mietittiin, mitä kaikkea vaikuttaminen voi olla ja mitä keinoja siihen on. Taiteen suhteen kädet olivat vapaat ja teos päätettiin ensimmäisellä kerralla. Tässä piilikin projektin suola ja haastavuus: Vasta ensimmäisen työpajakerran jälkeen tiesin hankinko spraymaaleja vai äänitysstudion. Aikataulu oli nopea ja ryhmät tapasivat noin viikon välein yhteensä 12 tunnin ajan. Jotkut ryhmät vaativat lopulta enemmän aikaa ja toiset vähemmän. 

Mistä osallistujia? ”Saalistava nuorisotyö”

Projektin suurin haaste oli ehdottomasti potentiaalisten nuorten osallistujien tavoittaminen. Osallistujia oli niin vaikea löytää, että etsivän nuorisotyön sijaan vitsailimme tekevämme "saalistavaa nuorisotyötä". Jokaiselta projektin kunnan nuorisotyöntekijöiltä tuli viesti, että korona on ollut todella raskasta nuorille ja käyntimäärät ovat romahtaneet kaikilla nuorisotyön alueilla sekä aktiivisuus jakaantunut. Osa nuorista oli mukana kaikessa, mikä näkyi myös projektissa, toinen ääripää ollut mukana lainkaan järjestetyssä toiminnassa. Tämä ei vielä valota koko nuorisotyön kentän tilannetta, sillä aikatauluttamaton hengailu kavereiden kanssa on aivan yhtä tärkeää kuin järjestettyyn toimintaan ja harrastuksiin osallistuminen.

Keväällä lähdimme hakemaan osallistujia avoimen haun kautta mainostamalla työpajoja Instagramissa ja Facebookissa. Avoimessa haussa huomattiin, että edellyttää paljon rohkeutta osallistua ryhmään, jonka osallistujia ei tunne entuudestaan. Jos aikuisiakin jännittää joskus osallistua harrastustoimintaan itsekseen, entä sitten nuoria? Tästä huolimatta muutamia kiinnostuneita ilmoittautuikin eri ryhmiin, mutta valitettavasti se ei aina riittänyt, sillä minimiosallistujamäärä oli 5 per ryhmä. Avoin haku oli kaunis ajatus ja toimikin, jos alueella oli innokas yhteisön sisällä toimiva aikuinen, joka innosti muitakin aikuisia ja sitä kautta nuoria osallistumaan. 

Ulkopuolisena oli vaikeaa vaikuttaa sen enempää kuin kertoa, miten hieno mahdollisuus oli kyseessä: harvoin sitä pääsee työskentelemään ammattitaiteilijan kanssa kodin lähellä! Vieläpä niin, että taiteilija auttaa toteuttamaan juuri sinun visiotasi eikä toisinpäin. Oman mausteensa toi paikallisuus – työpajoja ei voinut toteuttaa massatapahtumina, vaan jokaisessa kunnassa oli omat rakenteensa, naapuristonsa, aiheet, mihin nuoret halusivat vaikuttaa ja kauppansa, mihin pystyi miettimään sponsorointia. 

Kesä ja lomat saapuivat. Keväästä viisastuneina siirsin markkinoinnin painopisteen jo valmiisiin nuorten ryhmiin. Tämä oli kirjattu jo alkuperäiseen hankesuunnitelmaan, mutta halusin viimeiseen asti löytää nuoria avoimen haun kautta.

Neliökilometri väärään suuntaan

Rahoittajan puolesta hankkeen rajaus oli tarkka ja välillä turhauttava. Ryhmät eivät saaneet tapahtua asutuskeskuksissa, vaan niiden piti toteutua maaseudulla ja neliökilometrillä oli väliä. Rajaus oli tärkeä, sillä tarkoitus oli tuoda eloa hiljaisille kulmille ja sitä pyrittiinkin toteuttamaan mahdollisimman tarkkaan. Valitettavasti suurin osa tiloista, missä järjestettiin toimintaa nuorille, sijaitsi asutus- ja kyläkeskuksissa.

Onnekseni

• löysin netistä kartan, missä näkyi toimivat partiolippukunnat, mikä helpotti ryhmien löytämistä valtavasti
• taustani on partiossa! Se antoi ymmärryksen partiosta ja mahdollisti saman kielen puhumisen: "Ai samoajaryhmänne olisi kiinnostunut? Mahtavaa! Olisiko lähettää luotsin numero?". Loput ryhmät löytyivätkin partiolaisista. Tämä oli myös tuotannollisesti helppoa, kun tapaamisajat olivat jo sovittu ryhmän kesken ja palkitsevaa, sillä toinen ryhmistä oli täysin omaehtoinen, mikä oli yksi projektin tavoitteita. Juurikin nuo mainitut samoajat, sillä he 17-18-vuotiaina ohjaavat omaa toimintaansa partiossa.

Oppii, oppii

Koordinaattorina opin projektien tuottamisesta huimasti ja oli kunnia saada viedä nuorten sanomaa eteenpäin. Projektin suola oli ehdottomasti nuorten tapaaminen ja heidän ideoidensa kuuleminen. Aiheet olivat  tärkeitä! Projektia oli mielenkiintoista toteuttaa, sillä tuottajana sain tehdä kaikkea: soitella Riihimäen kaupungille lupia tekstiiligraffitin, suunnitella somepostauksia, miettiä Hyvinkään rakennusviraston kanssa, minne ulkotaideteos voitaisiin sijoittaa, ja jakaa prosessia taiteilijoiden ja nuorten vaikuttajien kanssa.

Suurimman osan ryhmien kanssa puhuttiin prosessin jossain vaiheessa mielenterveydestä ja julkisen liikenteen riittämättömyydestä maaseudun asuinalueella. Kaksi perustavanlaatuista asiaa arjessa, joihin nuoret halusivat lisää resursseja. Turha puhua kestävästä kehityksestä, jos rakenteet sille ovat hataralla pohjalla.

Ryhmien taideteokset olivat

• mieleterveydestä
• armollisuudesta itseä kohtaan, joka oli myös kannanotto ylinopeuteen (miten nuo kaksi asiaa saa liitettyä toisiinsa?)
• lasten turvallisuudesta
• äänestämisen tärkeydestä, joka liittyi transalain edistämiseen
• nuorten omasta tilan tärkeydestä

Tutustu nuorten teoksiin

Jos toteuttaisin projektia toista kertaa, menisin heti alussa tutustumaan eri kuntien nuorisotiloihin ja tapahtumiin sekä jalkautuisin sinne, missä nuoret ovat. Pohjatyö projektille vaatii vähintään muutaman kuukauden, jotta nuoret alkavat tunnistaa hankkeen työntekijän tai -tekijät ja alkavat olla tuttuja toisilleen. Aloittaisin työpajojen toiminnan vasta sen jälkeen ja varaisin työpajoihin vähintään tuplasti enemmän aikaa. 

5/8 ryhmää

Osallistujien löytämisvaikeuksien jälkeen havahduin alkusyksystä, että jo viides työpaja oli käynnissä, kun alussa tavoiteltiin kahdeksaa. Oli huikeaa todistaa eri ryhmien teosten syntyminen ja kuulla taiteilijoilta eri ryhmien prosesseista. Tuusulassa tehtiin meemivideo, joka sai nauramaan, vaikka takana olikin vakava sanoma. Nurmijärvellä tehtiin spoken word -video, Hyvinkäällä ulkotaideteos tienvarteen ja Hausjärvellä taidenäyttely. Riihimäellä toteutettiin tekstiiligraffiti julkiseen tilaan. Julkistuksissa oli huikeaa nähdä nuorten ilme, kun paikalle saapuivat toivotut kutsuvieraat ja alueen päättäjiä: “Ai tällä oli oikeesti merkitystä?”. 

Kyllä, sillä oli merkitystä. 

Miré Mertanen,
Projektikoordinaattori, Meidän maaseutumestat -hanke (2022-2023)