Kaipaan taiteeseen lisää moninaisuutta

18.10.2021 |

Tämä teksti olkoon kannustuskirjoitus moninaisuuteen kaikille, jotka teoksissaan käsittelevät ihmisiä ja ihmiskehoa.

Kun aloittelet uutta työtäsi, ajatteletko tekeväsi seuraavasta hahmostasi naisen tai miehen? Jos nämä ovat ainoat mieleesi tulevat vaihtoehdot, ajatusmaailmasi on todennäköisesti hyvin binäärinen eli sidottu ajatukseen vain kahdesta sukupuolesta. On korkea aika pitää pieni reflektointitauko.

Voit aloittaa miettimällä, minkälaisia normeja eli omaksuttuja yhteiskunnan sääntöjä ja ihanteita taiteesi noudattelee. Minkälaista ihmiskuvaa taiteesi edustaa? Milloin viimeksi olet kuvannut kehoa, joka ei ole länsimaisten kauneusihanteiden mukainen? Ovatko kaikki hahmosi valkoisia ja vammattomia? Sukupuolitatko hahmot tiedostamattasi? Jos kuvaat pariskuntia, ovatko ne automaattisesti heteropareja?

On hyvä pitää mielessä, ettei enemmistöön kuuluva kykene kuvaamaan vähemmistökokemusta taiteessaan, mutta hän voi tuoda esiin kaikenlaisia ihmisiä, kunhan tekee sen toisia kunnioittavalla tavalla.

Itse olen viime vuosina työstänyt taiteessani paljon ihmistä ja erityisesti rakkauden ja sukupuolen teemoja. Muunsukupuolisuutta, sukupuolettomuutta ja ei-binäärisyyttä on ollut hankala kuvata. Sukupuoleltaan neutraalia hahmoa tehdessä saa olla tarkkana, androgyynisyys luetaan helposti neutraalisuuden sijaan maskuliinisuudeksi ja jos hahmolle piirtää pitkät hiukset, saatikka rinnat, hänet luetaan heti naiseksi.

Joskus olen teokseni hahmoissa hyvin keinotekoisesti sekoittanut keskenään maskuliinisia ja feminiinisiä piirteitä. Alussa binäärisyydestä poispyrkimisessä auttoi, kun hahmoihin liitti hyvin stereotyyppisiäkin trans- ja muunsukupuolisuuden elementtejä, kuten bindereitä tai piirsi vaikka rintojen poistosta jääneet arvet näkymiin hahmon iholle. Joskus pelkkä ihokarvojen esiin maalaaminen muutti tulkintaani hahmon sukupuolisuudesta. Mutta tässä vaarana oli turhien normien luominen sille, miltä trans- ja muunsukupuoliset hahmot näyttävät, koska todellisuudessa jokainen näyttää omalta itseltään.

Yhä odotan sitä päivää, kun queerhahmo taiteessa saa edustaa vain yhtä ihmisyyden kokemusta, eikä viesti muusta. Ehkä silloin voin päästää irti omasta ajatuksestani, että taide pitää aina sisällään poliittisen ulottuvuuden, vaikka kuvassa olisikin vain yksi ihmishahmo.

Halu kuvata queeriyttä näkyy toisinaan aiheiden tasolla, toisinaan vapauden riemu ja leikkisyys liukertelee käyttämääni viivaan asti. Viime aikoina olen halunnut tutkia, miten voin maalauksissa välittää katsojalle omaa kokemustani sukupuolestani. Sen sisältämää pehmeyttä, poissaoloa, keskeneräisyyttä ja liikkuvaista luontoa.

Tähän mennessä omassa pohdinnoissani olen tullut siihen tulokseen, että taiteessa ei-binäärisyys rakentuu katseesta ja tämä katse on peräisin taiteilijan omasta olemuksesta ja identiteetistä. Se edellyttää tietoisuutta binäärisesti normeista. Katsoja tekee aina oman

kokemusmaailmansa ja tietojensa pohjalta tulkinnan teoksistani ja siksi niihin rakentuva queerkoodisto avautuu toisille ja toisilta vihjeet saattavat jäädä huomiotta.

Haluan tällä tekstillä muistuttaa, että jokaiselle tekee hyvää aina välillä pysähtyä tarkastelemaan luomaansa ja kokemaansa taidetta kriittisellä silmällä. Moninaisuudella on taiteessa väliä ja mikä tahansa teos voi olla se, joka avaa jonkun toiset silmät pohtimaan näitä asioita. Olen itsekin paljosta velkaa monelle, joiden taide on avannut omani katsomaan tarkemmin.

Rakkaudella Ansa

Kirjoittaja on helsinkiläinen taiteilija, joka maalaamisen ohella nauttii lavalla esiintymisestä ja omien runojensa lausumisesta. Ansan saa kiinni esimerkiksi Instagramista @mustesiipinentytto

Julkaistu kategoriassa Yleinen ja tunnisteilla binäärinen, ei-binäärinen, ilmaisu, moninaisuus, nuori taiteilija, queer, taideteos

Kirjoita kommentti Peru vastaus