Miksi kukaan ei kerro Kallesta ja Paavosta? Taiteilijat ja kantaaottavuus

Tiina ja Tomppa
Roope ja Iina
Maire ja Ismo

Kuulostavatko nimet tutuilta? Siinä muutama esimerkki Juha Tapion – yhden Suomen suosituimman laulaja-lauluntekijän – biisien pariskunnista. Vaikkei nimistä voi päätellä suoraan ihmisen sukupuolta, on nimet perinteisesti jaettu miesten ja naisten nimiin. Siksi edelleen päättelemme, että Juha Tapio laulaa pareista, joissa on kaksi osapuolta: nainen ja mies. Eikä Tapio ole yksin, sillä suurin osa maamme kirkkaimmista tähdeistä laulaa ja tekee musiikkia heteronormatiivisesta näkökulmasta eli näkökulmasta, joka pitää heteroseksuaalisuutta normina, kaiken muun yläpuolella olevana ja luonnollisena. Tuure Boeliuksen Lätkäjätkä-Ville ja Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä ovat harvoja poikkeuksia – ja niitä onkin luukutettu liikaa.

Pääväitteeni on, että liian harva taiteilija tunnustaa olevansa vallankäyttäjä. Oli kyse sitten maalaustaiteesta, kollaaseista, lyriikasta, veistoksista, mistä vain. Meistä jokainen luo todellisuutta, ja siinä samalla myös normeja, oletuksia siitä, miten ihmisten tulee käyttäytyä –  ja ylipäätään, millaiset ihmiset ovat ihmisoikeuksien arvoisia ja millaiset eivät. Tämä prosessi on usein huomaamaton ja salakavala, ja siksi taiteilijoiden pitäisi pohtia tietoisesti, millaista maailmankuvaa he rakentavat.

(Teksi jatkuu kuvan jälkeen)

Jouduin tovi sitten keskusteluun, jossa eräs taiteilija sanoi minulle ”kiva, että teet kantaaottavia töitä, mutta nyt ei ole sen vuoro”. Jäin miettimään, onko taide koskaan epä-kantaaottavaa. Päädyin pohdinnoissani siihen, että usein juuri ne taiteilijat, jotka rikkovat normeja, saavat kuulla olevansa kantaaottavia. Jos Juha Tapio laulaa Tiinasta ja Tompasta, se koetaan edelleen normina, tavallisena, mutta jos Tapio laulaisi Kallesta ja Paavosta, lehdet hehkuttaisivat viikko toisensa perään sitä, kuinka Tapio teki rohkean ulostulon. Näin kävi aikoinaan esimerkiksi äsken mainitun Lätkäjätkä-Ville  -kappaleen kanssa.

Voisiko jonain päivänä olla biisejä, jotka vain muitta mutkitta kertovat Helenan, Hannelen ja Heikin yhteisestä elämästä tai Kaamoksesta, joka ei ole mies eikä nainen? Tai voisivatko taiteilijat edes silloin tällöin pohtia, pönkittävätkö he tahattomasti syrjiviä rakenteita?

Kirjoittaja on Miska Karhu, joka on feministi, runoilija ja intohimoinen Juha Tapio -fani. Hän toivoo, että Tapio laulaisi joskus myös Kallesta ja Paavosta. Miksan löydät Instagramista @karhumiska