Mene metsään!

Olin muuttokaaoksen keskellä. Päätin lähteä juomaan kahvia lähimetsääni. Odotin kahvinkeittimen vierellä malttamattomana, että pääsisin kaatamaan tuoreen kahvin termospulloon. Kahvin ihana tuoksu leijailee ilmassa. Pakkaan reppuun termospullon lisäksi istuinalustan. Päälleni puin valkoiset toppahousut ja vanhan mustan untuvatakin. Muuta en tarvitsisi, olin valmis lähtemään.

Lähimetsäni on muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Nopeasti olinkin jo tutulla kahvipaikallani. Kesäisin pääsen istumaan kannolle tai kaatuneen puunrungon päälle. Nyt kuitenkin nämä olivat lumen alla. Lumi on peittänyt kaiken, ainoastaan korkeat puut tuovat väriä valkoiseen luontoon. Muistan missä kantoni on ja työnnän lumen pois sen päältä ja saan asetettua istuinalustani sen päälle. Istuudun alas ja annan katseeni kiertää maisemaa kuunnellen hiljaisuutta. Edessäni aukeavassa maisemassa näen jääkauden aikana syntyneen laajan kuopan. Vuosikymmeniä samalla paikalla kasvaneet puut kohoavat kohti taivasta. Kahvi tuoksuu kuksasta. Aurinko paistaa leinikinsiniseltä taivaalta. Paljaat lehtipuut kimaltavat valkoisina ja lumi painaa havupuiden oksia alaspäin. Myös maassa oleva lumi kimaltaa auringonvalossa. Ympärilläni avautuva maisema saa minut taas kerran miettimään, että onneksi olen taas metsässä.

On niin kaunista.

Olen ympäristöesteetikko. Arvostan suuresti sitä, mitä luonnossa on ja erityisesti sen kauneudesta. Inspiroidun monella eri tapaa, kun pääsen metsään. Värit, valo, äänet ja tunnelma ovat ainutlaatuisia aivan joka ikinen kerta samassa metsässäkin. On ihanaa, miten maisemat jäävät mieleen muistona, johon voi palata aina uudelleen ja uudelleen. Vuosi vuodelta luonto ja luontoon pääseminen on tullut minulle tärkeämmäksi. Kun ystäväni kertovat arjen kiireestä ja stressistä totean heille: mene metsään!

Suomen maapinta-alasta metsien osuus on 73%. Tilaa siis on. Mikset siis menisi metsään, vaikka jo tänään?