Miksi pysyä paikallaan kun voi pysyä liikkeessä? – Lasten ja nuorten taiteen tallentaminen ja tutkimus -hanke

Nuori Taiteen taustaorganisaatiolla, Lasten ja nuorten taidekeskuksen säätiöllä on menossa kolmevuotinen Lasten ja nuorten taiteen tallentaminen ja tutkimus -hanke. Sen viimeinen vuosi pyörähti käyntiin. Koneen Säätiön rahoittaman hankkeen tavoitteena on edistää ja kehittää lasten ja nuorten tuottaman visuaalisen ja audiovisuaalisen taiteen tallentamista tutkimusta, avata ja tehdä tunnetuksi lasten ja nuorten taiteen arkistoja ja aineistoja tutkijoille sekä muille toimijoille ja lisäksi monipuolistaa arkistojen ja aineistojen sisältöjä.

Aloitin hankkeen koordinaattorina syyskuussa 2018 ja viime syksy onkin ollut uuden asian äärellä oloa – nimittäin lasten ja nuorten taiteen. Työhaastattelussa minulta kysyttiin, mitä ajattelen lasten taiteesta. Kysymys on mielestäni todella vaikea. Toisten ajattelevat, että lasten tekemät kuvat eivät ole taidetta, vaan taidetta tekevät ainoastaan ammattitaiteilijat. Toiset taas näkevät lasten olevan taiteilijoita aidoimmillaan ja parhaimmillaan. Muistan vastanneeni, että olen asian kanssa edelleen prosessissa. Nyt kun mietin, se on oikeastaan ainut tapa, jolla voin olla lasten ja nuorten kuvien ja kulttuurin äärellä. Miksi pysyä paikallaan kun voi pysyä liikkeessä?

Sivistyssanakirjan mukaan arkiston synonyymeiksi voidaan lukea muun muassa seuraavat sanat: ‘varasto’, ‘säilytyspaikka’, ‘säilö’, ‘kokoelma’, ‘valikoima’. Säilyttäminen tekona pitää sisällään monenlaisia valintoja, valtaa ja arvokysymyksiä. Mitä tulisi säilyttää ja miksi? Kenen näkökulmat ja tarinat ovat tärkeitä? Mitä ylipäätänsä on lasten ja nuorten taide ja kulttuuri? Pitääkö ja saako kaikkea tallentaa? Vaikka arkiston määritelmä pitää sisällään mielikuvan pysyvyydestä, pitävät nämä kysymykset liikkeessä – ja sitä myös lasten ja nuorten taiteen arkistojen ja aineistojen tutkiminen on. Arkistoista on mahdollista löytää ja kysyä, ja tämä on oikeastaan paikallaan pysymisestä kieltäytymistä.

Hanke on valtakunnallisesti merkittävä ja sen puitteissa tuotetaan valtavasti uutta materiaalia ja tutkimusta lasten ja nuorten taiteeseen liittyen, joissa myös edellä mainitsemiani kysymyksiä pohditaan. Hankkeessa tehtyjen kartoitusten mukaan lasten ja nuorten taiteen arkistoja aineistoja löytyy pelkästään Suomesta kymmeniä. Tämä tarkoittaa satoja ja tuhansia teoksia, joita ei välttämättä nähdä museoissa tai gallerioissa. Teoksia, joihin kätkeytyy tarinoita, tunteita, tietoa, tilanteita ja historiaa. Hankkeen ehdoton kärki on tasa-arvossa. Lasten ja nuorten roolin ei tulisi olla ainoastaan vastaanottava ja alisteinen aikuiselle toimijalle, vaan aktiivinen kuvien ja kulttuuriperinnön tuottajina. Näitä näkökulmia pyritään tuomaan esiin hankkeen aikana toteutettavien TaideJemma-verkkosivuston ja julkaisun muodossa, jossa tutkijat pureutuvat muun muassa lasten ja nuorten taiteen tallentamisen menetelmiin ja käytäntöihin, instituutioiden ulkopuolella tapahtuvan omaehtoisen taiteen tekemisen motiiveihin ja konteksteihin sekä lasten ja nuorten taiteen tekijänoikeuskysymyksiin. Näkökulmia on monia.

Hanke huipentuu syksyllä 2019 päätösseminaariin, jossa julkaisu ja TaideJemma-verkkosivusto julkistetaan. Seminaarin teemana on ‘tulevaisuus’ ja sen mukanaan tuomat haasteet, näkökulmat ja kysymykset eri puhujien alustamina. Päätösseminaari on oikeastaan alku, josta lasten ja nuorten taiteen tallentamiseen ja tutkimukseen liittyvän keskustelun toivotaan laajenevan. Pysytään siis liikkeessä.

Jemina Lindholm

Hankekoordinaattori

Lasten ja nuorten taiteen tallentaminen ja tutkimus -hanke